Vuoden yksi odotetuimmista viikonlopuista (oikeastaan pidennettynä versiona) oli edessä ja innokkaana lähinkin reissuun.
Pe
Käytiin mummulla syömässä, vikat tavarat laukkuun ja hieman ennen kahta tyynyt kainalossa laukkuja vetäen kohti bussipysäkkiä, josta meidät otettiin kyytiin. Näytettiin varmasti erittäin koomisilta muuttokuormineen, niin kuin mummo vastaan tullessa totes. :D Pikkusiskon ekoille festareille lähdettiin seurakunnan kautta ja meitä oli yhteensä yhdeksän nuoriso-ohjaajan sekä papin lisäksi. Matka sujui erittäin hitaasti, Auran abc:n saavuttiin Turkuun ja lyötiin rannekkeet käteen. Juosten eturiviin Hk-areenalle, missä Park7 aloitti juuri keikkansa. Ei mennytkään kauaa, kun jo ensimmäiset itkut tuli. Keikalla tuli juuri julkaistulta Kohillaan albumilta muutamia biisejä, jotka kuulostivat erittäin hyviltä! Näillä on oikeasti paljon annettavaa ja jakavat toivottavasti energiaa vielä monelle. Good Weather Forecastia oltiin jo tutustuttu etukäteen ja odotukset täytty täysin. Oli kiva nähdä, miten "naapurin pojat" ovat tykästyneet Suomeen, ehkä se on tämä kovaääninen yleisö, joka saa ulkomaan bändit palaamaan, tai siitä ainakin monesti kuulee. :) Vesisateesta aivan märkinä löydettiin bussiin ja siitä majoituskoululle, missä yövyttiin liikuntasalissa kera about 50 ihmisen. Ikinä ei varmasti ole ollut noin isot jonot koulun pukuhuoneen suihkuihin.
La
Oli varmasti itselleni odotetuin päivä. Piti hieman tehdä jopa suunnitelmia, miten ehditään katsoa kaikki halutut keikat. Aamulla herättiin neljän tunnin unien saattelemana ja jo kahdeksalta sisko oli kihartanut mun hiukset sekä istuttiin bussissa kohti Hk-areenaa. Messukeskuksessa nopeasti pyörähdettyä mentiin jonottamaan Hk-areenalle. Kellon ollessa vasta puoli kymmenen aamusta, eturivin keskellä tärkeän pikkusiskon seisoen vierellä ja lavalle astuu viimeistä kertaa bändi, joka on vaikuttanut elämässäni musiikillisesti eniten ikinä, Kontrol. Tiedättekö, sitä fiilistä ei tuu koskaan unohtamaan. Nopeasti se olikin jo ohi, mutta kooMikko Vaismaan naurattaessa haikeus unohtui ja pian olikin jo GFM vuorostaan lavalla hienon sisääntulon saattelemana. Hyvän mielen bändi-tittelin multa saanut yhtye sai hymyn huulelle livenäkin, eikä varmasti jää ensimmäiseen keikkaan, mitä heiltä tuun näkemään. Molemmat bändeistä oli tavattavissa keikan jälkeen ja seistiinkin siinä sitten kiltisti jonossa muiden joukossa. Ensimmäisenä käytiin Kontrolin Attea ja Mikkoa moikkaamassa. Hammasta purren koitin saada ajatukset muualle ja juuri ennen kuin oltiin kohdalla, edellä oleva tyttö sattui kysymään pojilta oliko tämä todella heidän vika keikka... silmät täyttyi kyyneleistä ja lämpimiä kyyneleitä valui poskille valtoimenaan. Sydämestä tullut aito reaktio jätti sanat sisälle, mutta tässä tilanteessa se kertoi enemmän kuin ne tuhat sanaa. Kiitos <3 Käytiin vielä heittämässä yläfemmat GFM poikien kanssa ja siirryttiin messukeskukseen hakemaan mulle Park7 pojilta levy, ottamassa festarikuva Imboys pisteellä ja vaihtamassa heidän ja Kls. Eskan kanssa muutama sana. Ulkona jonotettua hetken verran oltiinkin jo jälleen eturivissä ja oli vuorossa toiset "hautajaiset" Sarasteen saattelemana. Kaikkensa antoivat ja kyyneleistä jälleen kosteille poskille liimautuneet konfetit saivat hymyn huulille. Itsestä tuntui ainakin siltä. että tähän keikkaan on varmasti upea päättää. Mikaveli x Imboys jälleen levyjulkkari hommia, kun Mikavelin Herranjengissä - albumi on vihdoin julkaistu. Hyviltä kuulosti, mutta ainakin itseäni hieman menoa rauhoitti, kun ei oikein voinut tai osannut fiilistellä täysillä mukana kun olivat ennenkuulemattomia biisejä. Monista vierailijoista erityisesti Jippu yllätti positiivisesti. Keikan loputtua juostiinkin jo vuorostaan messukeskukseen, missä jännitin ystävän ja työkaverin Tuomaksen puolesta, joiden oli vuoro esiintyä seuraavana. Oon todellatodellatodella ylpeä, Kruuvin kolmikko veti parhaan keikkansa täysin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vähäisistä keikkakokemuksesta ja suuresta jännityksestä huolimatta kaikki meni nappiin. Näistä kuullaan vielä, laittakaa nimi mieleen. Pastorien vuoro heittää viimeinen keikkansa, mutta onneksi nyt ei itketty, hymyiltiin. Jälleen jonottamaan Hk-areenan ehkä jonotetuinta iltaa, saatuamme kuitenkin suht hyvät paikat oli vuoro fiilistellä tuttua turvallista "perhebändiä" - Kls. Reissun ehkä huvittavin tilanne oli, kun eksyin heidän nimmarijonoon ja naureskeltiinkin yhdessä heidän kanssaan asiaa. Syömässä käynnin jälkeen jonossa olikin vielä viimeisiä ja niiden jälkeen otettiinkin tällä uudella kokoonpanolla ryhmäkuva. Väsyneinä katsomosta fiilisteltiin miten ulkomaalaiset Firelight ja Transform DJ nosti ihmiset ilmaan permannolla.
Su
Muutamien tunnin yöunien jälkeen hiukset jälleen kuntoon ja tavarat kasaan. Pääkonsertti ja Juha Tapion vuoro, joka soitti keikkansa yksin akustisen kitaran kanssa. Vähän pettymys tällä kertaa, ehkä johtui siitä, kun viime keikan näki bändin kanssa ja soitti paljon uusia biisejä mitä ei oikein osannut. Sarasteen Samppa piti koskettavan puheen tässä välissä. Viimeisenä Audile, joka laitto hyppimään vaikka kuinka väsyneenä ja paikat kipeenä olikin. Ei pettänyt tälläkään kertaa. :)
<3
- Titta
